Kirjoittajakerho

Kiittäen tauolle jäävää Kirjoittajakerhoa:

Pihavaahteralle

 

Sinä iltana olin surullinen,

kun minulle kerroit.

Oli kirjava nauha kiedottu,

ympäri pihavaahteran.

 

Katsoin vaahteraa syvään huokaisten,

mutta sydämessäni ymmärsin,

että syksyn tullessa saapuisi tuo mies,

joka vaahteran kaataisi.

 

Minä katselin lähtöäs kaihoten,

olit kaikille meille tarpeellinen.

Sinä nyt olet halkopinossa,

laihoina metrin halkoina.

 

Olit talvisin valkokuurassa,

aina lintuja pitänyt turvassa.

Ja vaaleanvihrein kukkasin,

olit loistanut mielle keväisin.


Kesän vehrein lehvin viilensit

sinä penkillä istujaa.

Oli syksyn väriloistosi,

aivan hurmaavaa.

 

On vaikeaa luopua siitä,

mitä katsoo päivittäin.

Ja niin kuin aina lähteissä,

tilalle tyhjä paikka jäi.

 

Se täyttyy vähitellen,

kun ajan kulua antaa.

Ja mustimmankin pilven takaa

näkyy jo taivaan rantaa.

 

Seija Satosaari

Kirjoittajakerholainen