Matkakertomus Reumareissulta 2019

Reumareissulla Riikaan ja Jurmalaan loppukesällä 2019

 

REUMAREISSULLA

Kun ainoa asia, mitä hartaasti halusin seitsemänkymmenen kituutetun elinvuoden kunniaksi tai sen vuoksi, meni ns. istumalihaksilleen, lähdin nuolemaan haavojani, ja tämä ei ollut korvaushoitoa. Reissu suuntautui lahden yli, ja laivassa yön yli nukuttua Tallinnasta jatkettiin välittömästi Pärnun liepeille. Kun oli liikkeelle päästy, niin ei sitä Pärnun laitamille jääty, verryteltiin vain kangistuneita jalkoja, ja sitten ylittämään rajaa.

LATVIAA LAIDASTA LAITAAN

Baltian maanteiden arviointimatka eteni Riikaan, jossa on 699203 asukasta. Latvian muita isoja kaupunkeja ovat Daugavpils 101057 ja Liepaja 82413 asukkaallaan. Koko Latviassa on asukkaita 2067887, joista yli 60 % saa elantonsa palveluista, bruttokansantuote on 14300 USD/asukas. Keskipalkka bruttona on 800 ja eläke 300 €/kk.

Saksalaiset kauppiaat toivat kristinuskon tullessaan Latviaan 1100-luvulla, ja luterilaisuus vakiintui 1520. Puolan ja Venäjän välisen sodan 1558-1583 seurauksena alue siirtyi Ruotsille, ja Riian Ruotsi valtasi 1621. Riika oli Ruotsin suurin kaupunki. Suuressa Pohjan sodassa Ruotsi menetti alueen Venäjälle Uudenkaupungin rauhassa 1721. Maa itsenäistyi Venäjästä 1918 ja tunnustettiin 1920, mutta joutui 1940 osaksi Neuvostoliittoa. Saksa valloitti maan 1941, ja 90 % maan juutalaisista tuhottiin. Latvian kohtaloksi tuli 1944 olla taas osa Neuvostoliittoa, ja viidesosa asukkaista pakeni länteen tai kyydittiin itään. Latvia itsenäistyi uudelleen tai jälleen kerran 1991. Vuodesta 2004 Latvia on ollut sekä EU:n että Naton jäsen. Yksikamarinen parlamentti saeima valitaan joka neljäs vuosi. Väestöstä kolmannes on venäläisiä. Tänä vuonna virkaan nimitetty presidentti on Egils Levits.

SIGULDA

Sigulda on Gauja-joen laaksossa 50 kilometriä Riiasta koilliseen.  Luonnonsuojelualueen ohella Sigulda tunnetaan kelkkaradastaan. Kaupungin rattikelkkahistoria alkaa 1800-luvun alusta, jolloin suurherttua Kropotkin rakensi ensimmäisen 900 metrisen ja yksimutkaisen jääradan. Nykyinen 2009 rakennettu keinojäisen lähtökatoksen omaava kansainvälisten kisojen pitopaikka on 1420 metriä pitkä 16 mutkan ja 200 metrin loppujarrutuksen rata. Sigulda pitää itseään olympiakaupunkina, sillä veljekset ohjaskelkkailija Sics ja mahakelkkailija Martins Dukurs voittivat hopeaa Vancouverin olympialaisissa 2010.

TURAIDA

Turaidan linnan rakennuttajina olivat kalparitaristo ja Riian piispa Albert von Buxhövden. Rakentaminen aloitettiin 1214. Jos kelkkarata edusti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niin Turaidan linnan jyhkeitten seinien sisällä ja kapeissa portaikoissa aika henkii historiaa ja menneitä taistoja.

KAUPUNKIKIERROKSELLA

Riian historialliset kerrokset ja niitä hyvin kuvaavat rakennustyylit tulivat tutuiksi. Kaupunki on kaunis, siellä on uskomattoman kauniita taloja vieri vieressä. Osa on restauroitu taidolla entiseen loistoonsa, osa odottaa rahaa ja korjauksia, osa on muistomerkkinä siitä, miten ihastuttavia ne ovat joskus olleet, ja joukon jatkona ovat tietysti neuvostoajan kolhot mahtipontiset kolossit, joita ei ole korjattu eikä ole väliksikään, mutta ovatpahan pala historiaa. Kirkkojen ylväät tornit erottuvat kaupungin silhuetissa, ja uutta aikaa edustavia lasipalatseja kansainvälisten yritysten kyltteineen on noussut ja nousee sinne ja tänne. Entiset ilmalaivahangaarit toimivat kauppahalleina, ja niiden vieressä on valtava tori, jonka tarjonta on mykistävä, erityisesti kukka- ja vihannespuoli oli sekä valtava että lumoava.  Latviassa ostetaan paljon kukkasia, ja koska oli koulujen alkamispäivä, tapaan kuuluu viedä opettajalle kukkasia. Joka puolella näki kaikenikäisiä lapsia kukkanippujen kanssa, tytöt sievissä mekoissa, pojat joko puvussa tai ainakin mustissa housuissa ja valkoisissa paidoissa, kukkakimput kädessä. Suomessa kouluun mennään resuisena ja opettajille haistatellaan.

Riian arkkitehtuurissa on jugendia, barokkia, neuvostokalseutta sekä aivan modernia tyyliä, ja lukuisia Mihail Eisensteinin suunnittelemia Art Nouveau-tyylisiä rakennuksia. Mihail on Sergei Eisensteinin, Panssarilaiva Potemkin-elokuvan ohjaajan poika. Moderneista rakennuksista silmää hivelevä oli latvialaisten ylpeys Gaismas Pils, Kansalliskirjasto, jonka suunnittelija on Gunars Birkerts. Birkerts on toiminut Yhdysvalloissa Eero Saarisen arkkitehtitoimistossa.

MADARA

Rakennustaiteen ihailun lisäksi pääsimme tutustumaan kauneuden saloihin Madaran luonnonkosmetiikkatehtaalla, joka on perustettu 2006, ja tuotteet ovat saavuttaneet nopeasti tunnettuutta. Työntekijöitä on 100. Vientiä on useisiin maihin Suomen ollessa suurin ostajamaa. Tehdaskierros kattoi laboratorio-, tuotanto-, ja myyntiesittelyt, ja jotkut saivat jopa vatkata itselleen oman voiteen. Tietenkin laboratorio-ja tuotantoprosesseja päästiin seuraamaan lasin takaa, eihän vierailijoita kaikkine pöpöineen puhdastiloihin päästetä.

Kaupalliseen kauneuteen ja purkillisiin nuoruuseliksiireihin perehtymisen jälkeen nautittiin illallista Lidossa, yhdessä Euroopan suurimmista hirsirakennuksista. Jos rakennus oli mammuttimainen, niin oli myös tarjoilu. Pöydät notkuivat koko illan herkkuvateja ja kulhoja. Taitava saksofonisti viihdytti soittamalla ikivihreitä jazzkappaleita, mutta suostui soittamaan matkanjohtajamme Riitan pyynnöstä venäläissyntyisen Alla Pugatsovan hittikappaleen Million alyh roz, joka on latvialaista tuotantoa sanoittajana Raimonds Pauls ja säveltäjänä Leons Briedis. Niin herkullista kuin kaikki olikin, tällaisesta tarjoilusta syntyvä hävikkiruoan määrä hirvitti.

RUNDALE

Hotellin aamiaisella oli täysi kaaos, koska pieni ilmeisesti intialainen tyttö aloitteli aamiaistarjoilun valmistelua vasta seitsemältä, jolloin kaiken olisi pitänyt olla jo valmiina turistiryhmien vyöryessä aamiaishuoneeseen. Jokainen isoista saksalais- ja suomalaisryhmistä yritti saada suuhunsa edes jotain. Seuraavana päivänä tyttöriepua ei enää näkynyt.

Rundaleen matkattiin kauniin Bauskan kautta. Bauska valmistautui puutarhafestivaaliin, ja siksi talojen seiniin oli kiinnitetty isoja paloja jyrsijäverkkoa, johon oli kirjottu valtavia ruusuja ja orvokkeja.

Rundalen barokkilinna rakennettiin 1736-1740 kuurinmaalaisen herttuan ja Venäjän keisarinna Anna Ivanovnan suosikin Ernst Johann von Bironin kesäasunnoksi Bauskan kaupungin lähelle Länsi-Latviaan. Rakentaminen oli välillä tauolla ja tyylikin jatkettaessa hieman muuttui. Ranskalaisen puiston ympäröimän linnan suunnittelusta vastasi arkkitehti F B Rastrell, jonka käsialaa on myös Pietarin Talvipalatsi. Linna oli restauroitu kauniisti ulkoa ja sisältä,kultainen sali, valkoinen sali, posliinihuoneet, eri väriset pienemmät huoneet stukkokoristeineen, freskoineen, parketteineen, kangastapetteineen ja kristallikruunuineen olivat lumoavia. Huonekalut olivat joko alkuperäisiä, tyyliin sopivia hankittuja tai alkuperäisten mallien mukaan valmistettuja.

Jos linna oli sisältä huikea kokemus, niin valloittava oli myös linnan valtaisa ranskalainen puutarha. Sen tuhannet ruusut tuoksuivat vienosti syksyssä, muut kukkaset hehkuivat väreissä ja jokainen pensas oli huolella muotoiltu. Ateria, kuurinmaalainen stroganoff, nautittiin linnan kellariravintolassa.

JURMALA

Jurmalaan lähtöaamuna Riian hotellihuoneissa draamaa aiheuttivat huoneen ovien päällä vilkkuvat palohälyttimet ja räikäävä hälytysääni, mutta kyseessä oli vain jokin varoittimien testaus. Riianlahden rannalla sijaitsevassa Jurmalassa, Pohjolan Rivieralla, on 50840 asukasta. Kaupunki on oikeastaan pienten kylien ketju. Matkalla Jurmalaan nähtiin Hrutsovin aikaiset neuvostosynkkikset, aikansa unelmatalot, viisikerroksiset ja hissittömät. Talojen alta oli kaadettu mäntymetsät, joista ei muistuttanut enää muu kuin alueen nimi, ja hiekkakin mäntykankaalta oli kuorittu parempiin tarkoituksiin.

Jurmalassa tutustuttiin hiekkarantaan, joka jatkui ja jatkui vaikuttavana, sekä alueen kauniisiin, loisteliaisiin pikkupalatseihin, pitsihuviloihin ja ränsistyneisiin mökkeihin. Jurmalaa voi sanoa Riian varakkaiden lähiöksi, ja alueella on mm. Alla Pugatsovan ja presidentin residenssit. Varakkaista vakiasukkaista ja turisteista johtuen alueen hintataso oli kalliimpi kuin Riiassa, jopa postimerkki Suomeen maksoi seitsemän senttiä enemmän.

Pakettiimme piti kuuluman lääkärintarkastus ja kaksi hoitoa, mutta kukaan ei ollut nähnyt lääkäristä edes valkoisen takin lievettä. Valitsemani kaksi lyhythoitoa, hiusnaamio ja selkähieronta, olivat sitä, mitä pitikin. Jöröjukkatukkani ei ole koskaan ollut näin kiiltävä ja silkkinen kuin naamiohoidon jälkeen, ja hierojatäti sulatti lyhyessä ajassa selkäni kipupisteet. Altaissa lilluminen ja noutopöydästä ahmiminen saati baarissa notkuminen ei ole minun juttuni, mutta aamuaikainen monen kilometrin lenkki hiekkarannalla, jonka aallot olivat tampanneet sopivan kovaksi, oli taivaallinen. Enkä katsonut autiota hiekkarantaa, lenkkeilijöitä oli muitakin. Kun olisin vielä tunnistanut kaikki näkemäni linnut, olisin ollut onnellinen, mutta merilintutietämykseni on valitettavasti nollassa.

Kävelykadulla tuli tutkituksi liki jokainen liike, ja puoteja on todella paljon. Hintataso oli vain korkea, ja vaatteet olivat liian röyhelöisiä ja kimaltelevia karuun makuuni. Konditoriat olivat keitaita monen tunnin lenkkeilyn lomassa, kahvi hyvää ja leivonnaisia löytyi niin suolaisina kuin makeinakin, kyllä Latviassa se puoli osataan. Kauniiden kirkkojen, mm.  Wilhelm Ludwig Bockslaffin ja Edgar Woldemar Eduard Friesendorfin suunnittelema Dubultin evangelisluterinen kirkko, ja Jurmalan Gogolkadulla uudempien talojen edessä oleva kuvanveistäjä Valtis Barkans´n veistämä Turaidan ruusu -patsas taltuttivat kulttuurinälkää.

PALUUMATKA

Paluumatka Jurmalasta Tallinnaan sujui ilman ihmeitä, ja taukopaikassa oli hyvä kahvi ja ystävällinen palvelu, suomeksi. Ainut mielenkiintoinen asia Viron puolella oli noin kahdenkymmenen panssariajoneuvon kolonna, joka oli matkalla Latvian suuntaan.

Bussinkuljettajamme, nuori Jori, oli huomaavainen, ystävällinen ja rauhallinen, suorastaan lehmänhermoinen, paimentaessaan kärsivällisesti ikäihmisten laumaa. Myös matkanjohtaja Riitta oli kaikkea sitä, mitä hyvä matkanvetäjä on. Paikalliset latvialaiset oppaat, Marija ja Elena (tai näin minä olin nimet kuulevinani) olivat loistavia, asiansa osaavia. Saadun tiedon mukaan Elena oli tehnyt töitä Suomen suurlähetystöllekin. Molemmat tiesivät ja osasivat, heidän suomen kielensä oli erinomaista, ja vaikka jotkut ilmaukset olivat mielenkiintoisia, niin kuin liikennepyöreä ja sukujuures ja vastaavat, niin asia tuli selväksi, ilmaus oli kuvaava ja antoi pikantin lisän. Matkailu avartaa.

Oli kiva palata Suomeen monta kokemusta rikkaampana. Ja myös surullista. Kun oli nähnyt paljon siistiä ja kaunista, oli masentavaa nähdä Nyky-Suomen roskaisuus, tiivistetyt eli täyteen ahdetut kaupunginosat Helsingissä, synkkiä ja rumia taloja. Miksi? Kyllähän Suomessa tilaa olisi, ja ennen oli kaunista arkkitehtuuria. Mihin kaikki osaaminen on kadonnut?

  

Hannele Wansén